Korkea sähkön kysyntä yhdistettynä hetkeen, jolloin sääriippuvainen tuotanto oli vähäistä johti tammi-helmikuun vaihteessa tilanteeseen, jossa pörssisähkön hinta nousi pahimmillaan noin 70 senttiin kilowattitunnilta. Kaupunkienergiayhtiöitä edustavan Energiakaupungit -yhdistyksen toiminnanjohtaja Eero Haapalehto toteaa, että hintahuippu heijastaa sähköjärjestelmän toimintaa niukkuushetkillä.
Talvipäivien huipputunneilla ratkaisevaa on se, paljonko sähköä ja tehoa on käytettävissä samanaikaisesti. Tehontarve korostuu erityisesti pakkasjaksoilla, jolloin suuri osa energiankäytöstä kohdistuu lämmitykseen. Sähkön hinta toimii varoittavana signaalina sille, että käytettävissä oleva teho on tiukoilla. Hintapiikit myös voimistuvat, mikäli yhdistetty sähkön ja lämmön CHP-tuotanto vähenee, kuten on ennustettu.
– Sähkön hintapiikit syntyvät tilanteissa, joissa kylmä sää ja heikko tuulivoimatuotanto osuvat samaan aikaan korkean kulutuksen kanssa. Kyse ei ole yksittäisestä häiriöstä, vaan sähköjärjestelmän rakenteellisesta tehotilanteesta, Haapalehto kertoo.
Edullinen tuulisähkö on ajanut CHP-tuotantolaitosten kannattavuuden alas. Kallista laitosinfraa ei ole kannattavaa ylläpitää markkinaehtoisesti vain muutamien vuosien välein toistuvien tyynten pakkasviikkojen varalle. CHP-tuotannolla tarkoitetaan energiatehokasta yhteistuotantoa, jossa polttoaineesta tuotetaan samalla sähköä ja hyötylämpöä, kuten kaukolämpöä.
– Päästökauppa ja energiapolitiikan linja ovat ohjanneet meitä kohti vaihtelevien hintojen markkinaa. Sähkön kulutuskysyntä ei kuitenkaan vaikuta joustavan siinä määrin, että se paikkaisi tehovajetta tai kohtuullistaisi isoja hintapiikkejä. Käytännön seurauksena on, että sähkön hintahuiput tulevat jo lähivuosina vastaavissa sääoloissa kaksinkertaistumaan, mikäli nykyisiin CHP-tuotantolaitoksiin ei toteuteta käyttöiän pidennyksiä, sanoo Haapalehto.
Suomessa merkittävä osa lämmitysenergiasta tuotetaan tällä hetkellä kaukolämmöllä, joka keventää sähköjärjestelmän kuormitusta. Samalla uusiutuvia bioenergialla toimivat yhteistuotantolaitokset tuottavat sähköä verkkoon.
– Mikäli kiinteistökohtaiset maalämpöratkaisut yleistyvät nykyisestä, ne kuormittavat sähköjärjestelmää voimakkaasti juuri huippukulutustunneilla. Samalla yhteistuotannon rooli supistuu, eli sähkön huipputuotantokapasiteettia poistuu markkinoilta. Kokonaisuutena sähkön markkinahinta voi nousta merkittävästi. Samalla tehopulan riski kasvaa, Haapalehto kuvaa.
Teho ja ajoitus
Energiakaupungit ry painottaa, että sähköistymistä ja puhdasta siirtymää on vietävä eteenpäin järjestelmälähtöisesti. Energiamäärien tarkastelun rinnalle on nostettava teho, ajoitus sekä lämmön- ja sähköntuotannon yhteensovittaminen.
– Keskustelussa tulisi kysyä ennen kaikkea, paljonko energiaa ja tehoa on käytettävissä silloin kun kulutus on korkeimmillaan. Juuri tähän kysymykseen korkea sähkön hinta antaa vastauksen, Haapalehto summaa.
Energiakaupungit ry katsoo, että sähköjärjestelmän vakauttaminen edellyttää myös sääntely-ympäristön johdonmukaisuutta. Rakennusten energiatehokkuutta koskevassa sääntelyssä tulisi luopua sellaisista ratkaisuista, jotka ohjaavat pois kaukolämmöstä järjestelmävaikutuksia huomioimatta. Myös bioenergian lisäverotuksesta tulisi pidättäytyä energiajärjestelmän vakauden turvaamiseksi.
– Rakennusten lämmitysratkaisuja tulisi arvioida sen perusteella, miten ne vaikuttavat energian ja sähkön kulutukseen ja tehotilanteeseen erityisesti huipputunneilla. Samalla pitää tunnistaa, että bioenergiaan perustuva yhteistuotanto turvaa kohtuullista sähkön hintaa, ja on myös keskeinen osa suomen huoltovarmuutta, Haapalehto sanoo.
Varastoitava puuenergia
Eero Haapalehto korostaa, ettei sähköjärjestelmän kestävyyttä voida tarkastella puupolttoaineiden käytöstä irrallisena asiana.
– Keskustelu bioenergiasta, mukaan lukien polttolaitosten rankapuun käytöstä, on ollut viime aikoina kriittistä. Eri asiantuntijapaneelit ovat tehneet ehdotuksia, joissa puun poltosta pitäisi veroratkaisuilla irtautua ja kaukolämmön tuotanto korvata tuulivoimaan tukeutuvilla sähkökattiloilla. Esityksissä ei ole huomioitu, että jos sähkökattiloilla tuotettaisiin lämpöä tuulettomalla säällä, ajautuisi sähköjärjestelmä herkästi tehopulaan, hän huomauttaa.
– Tuulisten hetkien sähkökattilatuotanto korvaa kyllä puun polttoon perustuvaa lämmöntuotantoa. On kuitenkin tunnistettava, että se poistaa järjestelmästä sähkön tuotantokapasiteettia ja lisää sähkön kulutusta. Kylminä ja tuulettomina päivinä varastoitavissa oleva puuenergia pitää sähköjärjestelmää pystyssä. Muuta vastaavan säätökyvyn omaavaa fossiilitonta teknologiaa meillä ei ole, hän jatkaa.
Sääntely ja verotus
Eero Haapalehto kertoo, että vaikka puuenergian käyttö on vähentymään päin, on sen huoltovarmuusmerkitys rajusti korostunut fossiilisten energialähteiden poistuessa.
– Tämä tosiasia pitää huomioida myös sääntelyssä ja veroratkaisuissa. Vastuullisilta yhteiskuntavaikuttajilta toivoisin tähän esityksiä, jotka huomioivat energiajärjestelmän realiteetit. Esimerkiksi puuenergiaan kohdistettu vero vauhdittaisi huoltovarmuuskriittisen CHP-kapasiteetin alasajoa, Haapalehto sanoo.
Osaratkaisuna sähköjärjestelmän turvaamiseksi Energiakaupungit on esittänyt myös hintajarrukapasiteettia, jossa säätökykyisen kapasiteetin riittävyyttä turvattaisiin nykyisen kaltaisina tuulettomina pakkasjaksoina. Korkeilla hinnoilla aktivoituva kapasiteettireservi toimisi tehopulan ehkäisijänä ja normaalin markkinatilanteen ylittäviä hintoja hillitsevänä hintajarruna.
– Hintajarrureservin tarkoitus on varmistaa, että sähkömarkkinoilla on käytettävissä riittävästi tuotantokapasiteettia silloin, kun tehotarve on suurimmillaan. Näin estettäisiin myös kohtuuttomat hintapiikit ilman, että markkinoiden normaalia toimintaa tai investointikannusteita vääristetään, Haapalehto sanoo.
