Asuminen ja kohtuuhintaisten asuntojen tarve on nyt ensimmäistä kertaa lyönyt läpi EU-agendalle. Näin sanoo europarlamentaarikko ja EU-parlamentin talous- ja raha-asiain valiokunnan jäsen Eero Heinäluoma (S&D, sdp). Euroopan parlamentin toiseksi suurin ryhmä S&D on vaatinut Euroopan unionia kiinnittämään huomiota asumiskustannusten hurjaan kasvuun. Ryhmä esitti komissioon asumisesta vastaavaa komissaaria, uuden salkun sai tanskalainen energiakomissaari Dan Jørgensen.
Asumiskustannukset Suomessa ovat nousseet voimakkaasti viime vuosina useiden tekijöiden vuoksi, kuten korkeiden korkojen, energiakustannusten nousun ja korjaustöiden kallistumisen seurauksena. Kehityksessä on alueellisia eroja ja taloyhtiöiden taloustilanteissa sekä kulurakenteissa on myös isoja eroja. Samanlaista kehitystä on ollut monessa muussakin EU:n jäsenmaassa. Yksi tapa mitata, ovatko asumiskustannukset liian korkeat, on verrata asumisen hintaa asukkaan tuloihin. Jos asumiskustannukset ovat yli 40 prosenttia käytettävissä olevista tuloista, on kotitalouksilla usein ongelmia asumisen kanssa. Euroopan parlamentin keräämien tietojen mukaan vuonna 2023 EU:ssa 10,6 prosentilla kaupunkien kotitalouksista ja seitsemällä prosentilla maaseutualueiden kotitalouksista asumiskustannukset ylittivät 40 prosenttia käytettävissä olevista tuloista. Suomen Vuokranantajat ry:n ekonomistin Eemeli Karlssonin blogiinsa keräämien tietojen mukaan Suomen kaupungeissa keskimäärin 7,5 prosentilla asumismenot nousevat yli 40 prosenttiin käytettävissä olevista tuloista. Tämä tarkoittaa, että 15 EU-maassa sekä Norjassa ja Sveitsissä asumismenot ovat Suomea suhteellisesti korkeammat. Maihin lukeutuvat Norjan ja Sveitsin lisäksi muun muassa Tanska, Saksa, Hollanti ja Ruotsi. Lisäksi Suomessa vain 3,6 prosentilla väestöstä on maaseudulla kohtuuttomat asumiskustannukset. Kuudessa maassa on maaseudulla suhteessa vähemmän ihmisiä, joilla on kohtuuttomaksi luokitellut asumiskustannukset. Eero Heinäluoman mukaan EU:n komissiolta odotetaan pian kohtuuhintaisen asumisen suunnitelmaa, jossa ehdotetaan toimenpiteitä, joilla jäsenmaat voivat lisätä kohtuuhintaisen ja kestävän asuntokannan tuotantoa.
– EU:n toimivalta asumiskysymyksissä on rajallinen, joten varsinaista uutta lainsäädäntöä ei näillä näkymin ole tulossa. Tulevaan suunnitelmaan sisältynee ainakin valtiontukisääntöjen tarkistus sekä toimenpide-ehdotuksia lyhytaikaisen asuntovuokrauksen liittyvien ongelmien ratkaisuun. Heinäluoma kuitenkin korostaa, että EU-budjetin rahoituksen painopisteiden valinnalla on merkitystä, vaikka EU:n toimivalta asumiskysymyksissä on rajallinen.
– Komissio on ehdottanut rahoituskaudelle 2028-2034 kahden tuhannen miljardin euron budjettia, josta parhaillaan neuvotellaan. Komissio ei ole ehdottanut uutta erillistä ohjelmaa tai rahastoa asumiseen tai energiaremontteihin. Kohtuuhintaisen asumisen ja energiatehokkuuden tukeminen kuuluisivat komission ehdotuksen mukaan ainakin niin sanotun kansallisen kirjekuoren rahoituksen ehdotettuihin tavoitteisiin. Heinäluoman mukaan komissio on niputtanut uuteen kansallisen ja aluetason kumppanuusrahastoon maatalouspolitiikan, alue- ja koheesiorahastot ja sisäasioiden rahoituksen.
– Jäsenmaiden tulee laatia kansallinen suunnitelma, jonka pohjalta rahoitus kanavoidaan esimerkiksi sosiaalisiin tavoitteisiin. Juuri nyt erityisen merkittävää on se, miten Suomen hallitus näissä neuvotteluissa onnistuu. EU:n vuosien 2028-2034 rahoituskauden suhteen sekä asumiseen ja energiaremontteihin käytettävän rahan määrä että kohdentaminen on Suomessa keskeisesti sidoksissa siihen, miten vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen nimettävä hallitus tätä painottaa.
Takauksista apua?
Suomessa yhä useampi taloyhtiö on viime vuosina törmännyt tilanteeseen, jossa pankki ei myönnä lainaa remonttia varten. Isännöitsijät eri puolilta Suomea ovat kertoneet, ettei mikään ei ole kuten ennen taloyhtiöiden lainamarkkinoilla.
Voisiko EU:n avulla luoda laajemman takausjärjestelmän, joka mahdollistaisi taloyhtiöille tarvittavien remonttien tekemisen?
– Näen, että jonkinlainen takausjärjestelmä, jonka avulla taloyhtiöt, sekä myös pientalojen omistajat saisivat helpommin rahoitusta energiaremontteihin, voisi olla yksi ratkaisu. Takausjärjestelmä voisi myös tukea tavoitetta pitää koko Suomi asuttuna, joka on keskeistä myös turvallisuuspoliittisessa mielessä. Esimerkiksi Itä-Suomeen voisi olla perusteltua kohdentaa enemmän asumiseen liittyvää tukea, Eero Heinäluoma sanoo.
Suomessa vähän tunnettu mahdollisuus on Euroopan investointirahasto EIR:n ja suomalaisten pankkien tarjoama lainatakaus. Nyt takauksen voivat saada ne taloyhtiöt, joiden remonttihanke edistää ympäristökestävyyttä ja vihreää siirtymää. Takauksen ansiosta hankkeelle voi saada rahoitusta pidemmillä laina-ajoilla ja pienemmillä vakuusvaatimuksilla. Mutta EU:n lainatakaus voisi olla tarpeen laajemminkin, esimerkiksi putki- ja julkisivuremontteihin.
Eero Heinäluoman mukaan takausjärjestelmän voisi hyvin toteuttaa EU-tasolla, sillä EU:lla on jo esimerkiksi Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston kautta tarjoilla erilaisia takaus- ja lainajärjestelmiä, joilla tuetaan kohtuuhintaisten asuntojen rakentamista ja pk-yritysten sekä taloyhtiöiden investointeja hiilestä irtautumiseen, uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen.
– Asuntomarkkinat poikkeavat kuitenkin suuresti EU:n eri jäsenmaiden välillä, joten mahdollisen uuden EU-takausjärjestelmän kohdennus täytyy miettiä erityisen tarkasti. Esimerkiksi Suomessa asuntojen hinnat ovat monilla paikkakunnilla laskeneet, ainoana EU-maana. Kun talojen ja asuntojen vakuusarvo laskee, laskevat myös mahdollisuudet saada kohtuuhintaista lainaa energiaremonttiin, Heinäluoma tähdentää.
– Rahoituksen kohdennukselle täytyisi siis jättää kansallista liikkumavaraa, jotta takausjärjestelmästä hyötyisivät Suomessa erityisesti ne alueet, taloyhtiöt ja pientalojen omistajat, joille energiaremonttien toteuttaminen ja rahoituksen hankkiminen on erityisen haastavaa, hän jatkaa.
Omat vaikeudet
Uudistettu rakennusten energiatehokkuusdirektiivi hyväksyttiin Euroopan unionissa viime vuonna. Parhaillaan ympäristöministeriö toimeenpanee direktiiviä kansalliseen lainsäädäntöön. Direktiivi asettaa kovat tavoitteet energiatehokkuuden parantamiselle kansallisesti. Olemassa olevan asuinrakennuskannan energiankulutusta pitää vuoteen 2030 mennessä vähentää 16 prosenttia verrattuna vuoden 2020 tasoon. 55 prosenttia tästä parannuksesta tulee saavuttaa parantamalla heikoimmissa energialuokissa olevia rakennuksia.
Europarlamentaarikko Eero Heinäluoman mukaan jokaisessa EU-maassa on omat vaikeutensa energiatehokkuustoimien toteuttamisessa. Yhteinen vaikeus jokaiselle jäsenmaalle on remonttien rahoitus. Heinäluoma kertoo EU:ssa enenevissä määrin tunnistetun tärkeäksi asiaksi energiatehokkuusinvestointien rahoituksen kehittämisen.
– Komissiolta odotetaan myös ensi vuonna energiaremonttien rahoitusta edistävää säädöstä, joka pohjautuu rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin. Uuden säädöksen tavoitteena on luoda kehys, jolla kannustetaan rahoituslaitoksia lisäämään energiatehokkuusremontteihin tarkoitettua lainanantoa. Komission arvion mukaan vuoden 2030 energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseksi pitäisi investoida 300 miljardia euroa vuodessa, joista alle puolet tällä hetkellä toteutuu: investointivaje on arviolta 165 miljardia euroa vuodessa.
– Suomi on ollut pitkälti kylmän ilmaston sanelemana edelläkävijä ja energiankäyttöä on jo tehostettu paljon. Keski-Euroopassa taas maakaasu on yleinen lämmitysmuoto ja etenkin vanhemmat talot vuotavat joka suunnasta, kun taloissa ei ole eristeitä, ilmanvaihtoa eikä tuplaikkunoita. Jokaisen maan tulee kuitenkin erilaisista lähtökohdista huolimatta kyetä pudottamaan asuinrakennuskantansa primäärienergiankäytöstä 16 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja 22 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Sinällään pelkkään primäärienergiankäyttöön tuijottaminen on pulmallista, huomiota pitäisi energian käyttömäärien lisäksi kiinnittää myös energian päästöjen vähentämiseen, Heinäluoma tähdentää.
Hän suhtautuu kriittisesti ajatukseen, jossa energiatehokkuusremontteja tehtäisiin EU-budjetin tukirahan varassa.
– Nettomaksajamaana Suomi olisi helposti maksumiehen roolissa. Sen sijaan yksityisellä rahalla ja kansallisilla tukiohjelmilla on keskeinen rooli energiatehokkuusinvestointien vauhdittamisessa. Kansallisten ohjelmien kautta rahoitusta voisi kohdistaa erityisesti alueille, joissa toimenpiteen kannattavuuslaskenta teknis-taloudellisesti ei helposti täyty, eli alueille, joissa asuntojen arvot ovat alhaisia, mutta rakennuksilla on vielä käyttöikää ja -mahdollisuuksia. Myös tällaisten kohteiden rahoitusmahdollisuuksia esimerkiksi vakuusarvojen osalta tulisi kansallisesti kehittää.
Heinäluoman mielestä lisäksi energiatehokkuusdirektiivin kansallisen toimeenpanoon tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta energiatehokkuusinvestoinnit on mahdollista toteuttaa mahdollisimman kustannustehokkaasti.
– Direktiivin joustomahdollisuudet tulee käyttää täysmääräisesti. Aurinkopaneeleja ei edelleenkään ole järkevää asentaa rakennuksiin, jos investointi ei maksa itseään takaisin.
– Samalla on tietysti muistettava, että parempi energiatehokkuus on meidän suomalaisten etu, ihan ilman EU-lainsäädäntöäkin. Direktiivi tuo mukanaan uusien vaatimusten lisäksi myös mahdollisuuksia toimialan kehittämisessä kohti kestävämpiä rakentamisen ratkaisuja. Näiden toteutuminen on kuitenkin pitkälti kiinni kansallisen toimeenpanon onnistumisesta. Joidenkin arvioiden mukaan direktiivin tavoitteleman remonttiaallon sijaan seurauksena voi Suomessa olla mittava talojen purkuaalto.
– Tämä olisi katastrofi etenkin pienille paikkakunnalle. Tämä skenaario tulee ehdottomasti estää ja se on kulloisenkin hallituksen tehtävä, Eero Heinäluoma painottaa.
