Vastoin toiveita, ajatuksia ja tavoitteita, puurakentamisen suurta läpimurtoa ei olla vielä koettu Suomessa. Eri hallitukset ovat 1990-luvun alkupuolelta lähtien yrittäneet erilaisilla kampanjoilla, hankkeilla ja ohjelmilla lisätä puurakentamisen suosiota. Vuosina 2016-2023 toimineen ympäristöministeriön puurakentamisen edistämisohjelmaa vetänyt Petri Heino totesikin julkisesti kevättalvella 2024 pettymyksensä vallitsevaan tilanteeseen.
– Suomessa on puurakentamista edistetty hyvin pienin panostuksin. Hallitusohjelmassa on yleinen kirjauksia puurakentamisen edistämisestä ilman konkretiaa, resurssointia ja ohjelmaa. Minun kokemukseni mukaan yhteiskunnan asettamaa puurakentamisen edistämisohjelmaa ja toimenpiteitä tarvitaan. Esimerkiksi rakentamisen tuottavuuden parantamisessa esivalmistuksen kehittämisen kautta olisi paljon tehtävää, Heino ruoski Puussa on tulevaisuus -hankkeen artikkelissa.
Heinon mukaan monien maiden hallitukset ovat omissa ohjelmissaan päätyneet siihen, että rakentamisessa tarvittavaa muutosta kohti vähähiilisyyttä tulee valtion vauhdittaa.
– Esimerkiksi Ranskassa hallitus ja teollisuus satsaavat yhteistoiminnassa kolme miljardia euroa investointitukina puurakentamisen edistämiseen, muistutti Heino artikkelissa.
– Ranskassa halutaan lisätä lehtipuun käyttöä rakentamisessa ja siihen tarvitaan sahateollisuuden modernisointia ja uusia investointeja. Hanke nähdään osana metsäbiotaloussektorin kehittämistä, mikä Suomessa on unohdettu lähes kokonaan. Puutuote- ja sahateollisuuden investoinneilla vaikutetaan myönteisesti alan kasvuun, vaihtotaseeseen ja huoltovarmuuteen, hän jatkoi.
Virheellisiä käsityksiä
Miksi puurakentamisen läpimurtoa ei olla koettu? Miksi puurunkoisten talojen osuus vuoden aikana valmistuneista kerrostaloista on kuuden-seitsemän prosentin luokkaa? Suomen suurimman puukerrostalorakentaja VVR Woodin toimitusjohtaja Tero Vesasen mukaan rakennusteollisuuden vahva betoniperinne ja vallitsevat ennakkoluulot.
– Alalla vallitsee virheellisiä käsityksiä puurakentamisen kustannuksista ja riskeistä, muistuttaa Vesanen.
Hänen mukaansa kustannukset ovat suurin yksittäinen puurakentamista jarruttava tekijä.
– Betonista rakentaminen on ollut edullisempaa. Mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana puun hintakilpailukyky on merkittävästi kohentunut.
Puun ja betonin väliseen hintaeroon vaikuttaa, miten rakennus suunnitellaan. Tämä johtuu siitä, että suunnittelussa piirretyt ensimmäiset viivat ovat ne kalleimmat viivat. Tämän vuoksi suunnitteluun kannattaa heti alussa osallistaa teollinen toteuttaja ja osaava suunnittelija. Puurakentaminen mahdollistaa pitkälle viedyn esivalmistuksen ja tämä pitää huomioida sekä mahdollistaa suunnittelussa.
– Jos ensin tehdään hankesuunnitelma, ja vasta sitten ryhdytään pohtimaan rakennusmateriaalin valintaa betonin ja puun välillä, puu häviää vertailun kustannusten vuoksi. Jos puu sen sijaan valitaan ensin rakennusmateriaaliksi ja vasta sitten suunnitellaan rakennus tarkemmin, hinta laskee koska suunnittelussa voidaan ottaa huomioon puun ominaisuudet. Oikein suunniteltuna ja tehokkaasti toteutettuna puu on hinnaltaan kilpailukykyinen materiaali, Vesanen havainnollistaa.
Ruotsissa rakennetaan puukerrostaloja, jotka ovat hinnaltaan noin 20 prosenttia vastaavanlaisia betonikerrostaloja edullisempia. Lisäksi pitää muistaa rungon osuuden talon rakennuskustannuksista olevan 15 prosentin luokkaa.
Ympäristö ja päästöt
VVR Wood on Suomen suurin puukerrostalojen valmistaja, joka valmistaa käytännössä kaikki puukerrostalot Suomessa.
– Vientiä on ollut Norjaan, Ruotsiin, Viroon ja Islantiin, mutta vienti on tällä hetkellä hiljaista, Tero Vesanen kertoo.
Hän uskoo, että kasvava ympäristötietoisuus ja tiukentuvat päästörajoitukset vauhdittavat puurakentamisen yleistymistä.
– Puu on uusiutuva ja kevyt kotimainen materiaali. Puurakentamisen keskeisiä etuja ovat sen ekologisuus, tehokas rakennuksen elinkaaren aikainen hiilensidonta ja matalat päästöt.
Puun käyttö alentaa rakentamisen hiilijalanjälkeä, kun tarkastellaan puun koko elinkaarta materiaalin valmistuksesta rakentamiseen, käyttöön ja kierrätykseen. Rakentamisen ilmastopäästöjä tarkastellaan rakentamisen aikaisina päästöinä ja rakennuksen elinkaaren päästöinä. Rakentamisen aikaiset päästöt ovat puusta rakennetulla talolla 40 prosenttia pienemmät kuin betonista rakennetulla.
Kiinteistön elinkaaren aikaiset ilmastopäästöt laskevat sitä mukaa, kun menemme hiilettömiin energian tuotantomuotoihin. Nyt koko rakennuksen päästöistä elinkaaren aikaiset päästöt ovat noin 50 prosenttia. Ne laskevat 25 prosenttiin, kun hiilettömät energian tuotantomuodot ovat korvanneet vanhat tuotantomuodot.
Kyse on isosta asiasta, sillä rakentaminen kuluttaa Euroopassa enemmän raaka-aineita kuin mikään muu teollisuuden ala, ja valtaosa tästä kulutuksesta perustuu uusiutumattomiin luonnonvaroihin. Painon mukaan mitattuna rakentamisen osuus uusiutumattomien luonnonvarojen kulutuksesta on jopa 50 prosenttia. Lisäksi rakennettu ympäristö aiheuttaa kolmanneksen maailman kasvihuonepäästöistä sekä kuluttaa noin 40 prosenttia primäärienergiasta.
Betonin valmistuksessa sideaineena käytettävän sementin tuotanto esimerkiksi aiheuttaa arvioiden mukaan viisi-kahdeksan prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä. Kansallisesti ongelma on melko pieni, mutta vaikka Suomen kahden sementtitehtaan osuus maamme hiilidioksidipäästöistä onkin melko vähäinen, noin 1,6 prosenttia, globaalisti sementin valmistus tuottaa enemmän ilmastopäästöjä kuin lentoliikenne.
EU-maiden on tarkoitus vähentää hiilidioksidipäästöjään 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Tämän ilmastotavoitteen saavuttaminen edellyttää, että vähennämme uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä rakentamisessa ja korvaamme niitä kestävän kehityksen mukaisilla materiaaleilla, kuten esimerkiksi puulla. Puutuoteteollisuudessa on laskettu, että jos kaikki Euroopassa rakennettavat uudet asunnot tehtäisiin betonin sijaan puusta, luonnonvarojen kulutus vähenisi jopa 70 prosenttia. Samalla rakennusmateriaalien valmistuksen ja rakentamisen aikainen energiankulutus vähenisi 40 prosenttia ja päästöt pienenisivät 60 prosentilla.
Ympäristöministeriön mukaan puurakentamisen lisääntyminen ei pienennä Suomen hiilinieluja, vaikka puumateriaalin saaminen edellyttää metsän kaatamista. VTT:n mukaan Suomen rakennettuun ympäristöön on sitoutunut 84 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Se vastaa hiilen määrää, jonka metsät sitovat reilun kahden vuoden kasvun aikana.
– Edellytyksenä hiilivaraston syntymiselle on, että biopohjainen materiaali on peräisin kestävästi hoidetusta metsästä eikä sen korjuulla ole pysyvästi heikennetty ekosysteemin hiilinielua. Hiilivarasto säilyy ainakin niin kauan kuin biopohjainen materiaali on käytössä rakennuksessa, todetaan ympäristöministeriön verkkosivuilla.
Vaikka puun käytön ilmastohyödyt ovat kiistattomia, Tero Vesasen mukaan Suomen rakennusmääräykset ovat edelleen löyhempiä kuin monissa muissa EU-maissa.
– Esimerkiksi Tanskassa ja Ranskassa on otettu käyttöön tiukempia hiilijalanjälkirajoituksia, mikä on lisännyt puurakentamisen osuutta merkittävästi. Suomi vie puutavaraa maihin, joissa ympäristövaatimukset ovat meitä tiukemmat. Tämä on ristiriita, jonka korjaaminen vaatisi poliittista tahtoa.
Vääriä mielikuvia
Puurakentamisen yleistymistä voivat jarruttaa myös väärät mielikuvat. Puu saatetaan esimerkiksi kokea turvattomaksi mahdollisissa tulipaloissa. Todellisuudessa puukerrostalot täyttävät ja jopa ylittävät kaikki paloturvallisuuden kriteerit.
Puukerrostalojen rakenteille asetetaan esimerkiksi sama 60 minuutin palonkestovaatimus kuin betonikerrostaloillekin. Rakennuksen runkomateriaalilla ei henkilöturvallisuuden kannalta muutenkaan ole tulipalossa juuri merkitystä, vaarallisimpia ovat irtaimiston palaessa syntyvät myrkylliset savukaasut. Puukerrostalot on varustettu automaattisella sammutusjärjestelmällä, joka sammuttaa palon ja nostaa näin henkilöturvallisuutta merkittävästi .
Puu hiiltyy palaessaan, tällöin pintaan syntyvä hiilikerros toimii eristeenä. Tämä hidastaa puun sisäosien lämpenemistä ja suojaa hiilikerroksen alla olevaa puuta palorasitukselta niin hyvin, että tuuman syvyydessä hiiltymärajan alla puun lämpötila on reilusti alle veden kiehumispisteen. Siksi hiilikerroksen suojaaman massiivisen puurakenteen lujuusominaisuudet pysyvät tulipalossa ennallaan ja puu säilyttää kantokykynsä. Puu siis palaa, mutta se on silti paloturvallinen materiaali, sillä sen kuormankestävyys ja sortuminen voidaan ennakoida tasaisen hiiltymisen ansiosta, ja tämän perusteella rakenteille voidaan laskea riittävät palonkestävyysvaatimuksien mukaiset rakennepaksuudet.
Kuntien rooli
Tero Vesanen toivoo kuntien roolien kasvua. Hänen mukaansa kuntien tulisi suosia puurakentamista omissa hankkeissaan.
– Kuntasektori voisi edistää puurakentamista suosimalla puuta kouluissa, päiväkodeissa ja palvelutaloissa. Näinhän toimitaan monissa Euroopan maissa kuten Ranskassa ja Itävallassa. Päätös suosia puuta kouluissa, päiväkodeissa ja palvelutaloissa ei ainoastaan tue ilmastotavoitteita, vaan myös lisää kotimaisen teollisuuden kilpailukykyä ja luo uusia työpaikkoja.
Vesasen mukaan puurakentamisen laajamittainen läpimurto edellyttää tiukempaa regulaatiota, asennemuutosta rakennusalalla ja yhtenäistä toimintamallia, joka vähentää epävarmuutta ja kustannusriskejä.
– On tärkeää, että materiaali ei ole sidottu tiettyyn puurakentamisen ratkaisuun.
Viime kädessä kyse on kulttuurisesta muutoksesta.
– Jos suomalainen rakennusteollisuus uskaltaa tehdä kulttuurisen loikan pois betonikeskeisyydestä, puurakentaminen voi nousta merkittäväksi ratkaisuksi ilmastonmuutoksen torjunnassa ja kestävän kasvun rakentamisessa.
