Littoisten kuuluisa kylähenki elää – huonokuntoinen teollisuustalo muuntui omaleimaiseksi asuintaloksi
Littoisten kylän sydän oli päässyt vuosien saatossa pahasti rapistumaan, mutta remontin myötä vanha verkatehdas kokosi jälleen kyläyhteisön huomaansa. Huonokuntoisesta teollisuustalosta tuli omaleimainen asuinrakennus ja kylähenki sai samalla uuden elämän.
Vuonna 1739 Littoisten kylään, järven varteen perustettiin Verkavanuttamo. Turun verkatehtaan kankaat kuljetettiin pestäväksi Littoisiin, koska poikkeuksellisen pehmeävetinen Littoistenjärvi kirkasti kankaan värit ja viimeisteli laadun.
Koko alue sai eloa, kun 1820-luvulle paikalle perustettiin Littoisten Verkatehdas. Se oli toimiessaan Suomen toiseksi vanhin verkatehdas.
Alue alkoi kehittymään, kun tehdasta laajennettiin voimakkaasti. Samalla valmistuivat sisäpihan matalat rakennukset sekä Sippaantien puoleiset osat torniin asti.
1920-luvun rakentamisen tuloksena toteutui tehtaan läntinen siipi ja pohjoissiiven järven puoleinen osa. Samoin kuin kymmenkerroksinen torni, josta tuli alueen näkyvin maamerkki ja ajannäyttäjä.
1930-luvulle saavuttaessa Littoisten Verkatehtas hallitsi yli 500 hehtaarin maa-aluetta ja sen alueella asui tai työskenteli yli 1000 ihmistä. Tehdas oli Turun seudun suurin työllistäjä.
Talvisodan aikana aluetta pommitettiin ja sen seurauksena tehdas kärsi todella suuria vaurioita, jotka korjattiin sodan päätyttyä.
Tiivis kyläyhteisö
Verkatehtaan myötä Littoisten kylään alkoi kehittymään merkittävä kyläyhteisö, joka tarjosi parhaimmillaan kaiken tarvittavan aina koulusta kauppoihin sekä hotelli- ja kirkkopalveluihin asti.
Tehtaan asukkaat tarvitsivat asuntoja ja yhteiskunta alkoi rakentumaan niiden sekä tehtaan ympärille.
Littoisten kylä oli tiivis ja omavarainen 1950-luvulle saakka. Kylässä vallitsi kuuluisa Littoisten henki, jossa toisten asiat tiedettiin ja elämä oli varsin yhteisöllistä.
Tehdas ja kyläyhteisön yhdistykset ylläpitivät urheilu- ja kulttuuritoimintaa, joten myös vapaa-aikana harrastettiin yhdessä.
1960-luvulla ulkomaalainen halpatuonti muutti markkinoita ja Neuvostoliiton kauppa ei vetänyt odotetulla tavalla. Tehtaan toiminta päätettiin siirtää Turun Raunistolaan, jonne oli rakennettu uudet tuotantotilat.
Littoisten Verkatehtaan yli 230 vuotta kestänyt taival loppui kannattamattomana vuonna 1968.
Uuteen kukoistukseen
1970- ja 1980-luvuilla tehdasalue alkoi rapistumaan ja verkatehdas muuttui sekalaiseksi teollisuus- ja varastorakennukseksi. Samalla se kärsi huollon ja hoidon puutteesta.
1970-luvun lopussa herättiin valtakunnallisesti huomaamaan, kuinka vanhat teollisuusympäristöt ja tehdasrakennukset olivat osa suomalaista kulttuuriperintöä. Sellaisen säilyttäminen olisi välttämätöntä jo kansallisen identiteetin takia.
Museovirasto luokitteli Verkatehtaan ja parikymmentä sen ympärillä olevaa rakennusta kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden ympäristökohteiden joukkoon vuonna 1987. Tämä antoi alueelle tulevaisuuden toivoa.
Museoviraston mukaan Verkatehtaan alue on poikkeuksellisen hyvin säilynyt tehdasmiljöö Suomessa.
1994 käynnistettiin kaavamuutosprosessi, jonka tarkoituksena oli saada tehdas jälleen Littoisten sydämeksi, tällä kertaa asuinrakennuksena. Kiinteistöneuvos Olli Ojala osti tehdasrakennuksen samana vuonna ja alkoi kunnostamaan sitä asunnoiksi.
Kaava sai lainvoiman helmikuussa 1996, jonka jälkeen rakennustyöt alkoivat ripeästi.