Helsingin Olympiastadionin yli 330 miljoonan euron remontti on ruma esimerkki julkisten varojen vastuuttomasta käytöstä
Helsingin Olympiastadion remontointiin perusteellisesti vuosina 2016-2020. Remontti on esimerkki julkisten varojen suoranaisesti vastuuttomasta käytöstä, remontin budjetti paukkui reilusti yli suunnitellun. Remontti maksoi reilut 330 miljoonaa euroa alkuperäisen kustannusarvion ollessa noin 200 miljoonaa euroa. Ja siltikään Suomessa ei ole nykyajan vaatimukset täyttävää isoa stadionia.
Sosiaalisessa mediassa kiertävät meemit, nykyajan pilakuvat, osuvat usein kohdalleen. Varsinkin jalkapalloihmisten suosiossa on meemi, jossa vertaillaan Eurooppaan 2000- ja 2010 -luvuilla rakennettujen uusien stadionin hintoja Helsingin Olympiastadionin remontin hintaan.
Vertailu kertoo koruttomasti, miten Olympiastadionin remontti maksoi yli 300 miljoonaa euroa, ja miten Eurooppaan on rakennettu uusia stadioneita jopa alle 200 miljoonalla eurolla.
Torinoon Italiaan rakennettiin jalkapalloseura Juventukselle stadion noin 122 miljoonalla eurolla, hankkeessa vanha stadion remontointiin perusteellisesti lattiasta kattoon, samalla poistettiin juoksuradat. Espanjan Baskimaahassa sijaitsevaan Bilbaoon puolestaan rakennettiin jalkapallostadion San Mames 211 miljoonalla eurolla.
Tukholmaan valmistui vuonna 2013 uusi jalkapallostadion Tele 2 -areena, jossa on lämmitettävät katsomot ja liikuteltava katto. Stadionilla voikin järjestää tapahtumia ympäri vuoden, myös talvella.
Tämän stadionin hintalappu oli noin 270 miljoonaa euroa.
Surullisinta on, että Helsingin Olympiastadionin remontin kustannusarvio paisui yli 100 miljoonaa euroa suunnitellusta, eikä siltikään maamme pääkaupungissa ole nykyaikaista stadionia, jossa voisi järjestää isoja tapahtumia ympäri vuoden. Olympiastadionin remontti onkin esimerkki julkisten varojen vastuuttomasta käytöstä.
Suojeltu stadion
Jonoja. Jonoja. Jonoja. Ja yhä vaan jonoja. Tällainen oli asiakaskokemus lokakuussa 2021, kun koronarajoitusten hellitettyä remontoidulla Helsingin Olympiastadionilla järjestettiin ensimmäinen iso yleisötapahtuma, Suomen ja Ukrainan välinen jalkapallon miesten MM-kisojen karsintaottelu. Jonoja oli sisääntuloporteilla, myyntipisteissä ja vessoissa. Viime vuonna järjestetyissä tapahtumissa sisääntuloporttien jonoja oli saatu lyhennettyä uusilla järjestelyillä, mutta myyntipisteiden ja vessojen jonot ovat ennallaan. Jonoja on reilusti, vaikka jalkapallo-otteluissa noin 36 000 paikkainen stadion ei olisikaan täynnä.
Samanaikaisesti Euroopassa jalkapallo-otteluissa on kymmeniä tuhansia katsojia enemmän, eikä jonoja ole laisinkaan.
Miksi Olympiastadionin remontti oli niin kallis? Ja miksi yhä stadionilla järjestettävät tapahtumat kärsivät jonoista? Syyt juontuvat historiaan. Helsingin Olympiastadion valmistui vuonna 1938, tarkoituksena oli järjestää olympialaiset vuonna 1940. Toisen maailmansodan vuoksi olympialaiset peruuntuivat, mutta vuonna 1952 Helsinki sai isännöidä kilpailuita, joihin otti ensimmäistä kertaa osaa myös Neuvostoliitto.
Olympialaisten jälkeen Olympiastadionilla on järjestetty muun muassa yleisurheilun MM- ja EM kilpailuita, jalkapallon maaotteluita sekä kotimaisten ja ulkomaisten artistien konsertteja. Stadionilla on myös muun muassa ajettu motocrossia ja hiihdetty kilpaa.
Helsingin Olympialaisten vuoksi Olympiastadionilla on ikoninen asema suomalaisessa rakennushistoriassa. Ympäristöministeriö päätti sen suojelemisesta rakennussuojelulailla vuonna 2006. Olympiastadionin suojelu erityislailla velvoittaa Museovirastoa asiantuntijaviranomaisena varmistamaan, että historiallisten rakenteiden ja ulkoasun suojelu toteutuu käytännössäkin. Näin ollen Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin suunnitteleman Olympiastadionin ulkonäköön ei voi tehdä suuria muutoksia. Ja vaikka Olympiastadion oli rakennusteknisesti huonossa kunnossa ennen remonttia, suojelupäätöksen vuoksi purkaminen edes osittain ei ollut vaihtoehto, vaan ainoaksi vaihtoehdoksi jäi peruskorjaus.
Oma mielenkiintoinen pohdinnan aihe on, onko Olympiastadion Suomessa jopa yliarvostettu. Stadion symboloi Suomen toipumista talvi- ja jatkosodan koettelemuksista, se on myös symboli Suomen yleisurheilun kulta-ajoille. Symboli -näkökulmaa voi pohtia myös siitä vinkkelistä, että perinnetietoiset britit purkivat vanhan kansallisstadioninsa Wembleyn, joka oli maailman kuuluisimpia stadioneita. Siellä järjestettiin vuoden 1948 Lontoon Olympialaiset, stadion isännöi myös jalkapallon MM -turnausta vuonna 1966.
Stadionilla järjestettiin myös monia muita urheilun suurtapahtumia, kuten maailman vanhimman jalkapallokilpailun FA Cupin loppuottelu joka vuosi.
Silti vanha Wembley purettiin kokonaan ja sen paikalle rakennettiin täysin uusi areena vuosina 2010-2012. Vanhan Wembleyn purkamiseen päädyttiin, koska sitä pidettiin liian vanhana ja kykenemättömänä vastaamaan uuden vuosituhannen haasteisiin.
Monista kunnostuksista huolimatta vanhan Wembleyn perusrakenteet olivat pysyneet samana vuodesta 1924.
Länsinaapurissa Ruotsissa, Tukholman keskustan pohjoispuolella Solnassa sijaitsi Råsundanstadion. Kyseessä oli Ruotsin jalkapallomaajoukkueen kansallisstadion, joka isännöi vuonna 1958 jalkapallon MM-kisoja, stadionilla pelattiin muun muassa loppuottelu.
Vuonna 1937 valmistunut stadion purettiin vuonna 2012, tilalle rakennettiin reilun kilometrin päähän uusi stadion, Friends arena. Noin 300 miljoonaa euroa maksaneella stadionilla on suljettava katto, mikä mahdollistaa tapahtumien järjestämisen sisätiloissa myös talvella. Vaikka Råsundan stadionilla oli historiallista arvoa, ruotsalaiset ymmärsivät, että taloudellisesti ja toiminnallisesti järkevintä on purkaa vanha stadion ja rakentaa nykyaikainen stadion tilalle.