Helsingin Kannelmäessä sijaitsevaan kerrostaloon jälkiasennetaan hissit osana laajaa peruskorjausta
Jälkiasennushissi on taloyhtiöltä teko, joka parantaa välittömästi elämisen laatua. Vastoin sitkeitä mielikuvia hissi voidaan asentaa lähes jokaiseen kerrostaloon.
Suomi kaupungistui myöhään verrattuna muihin länsimaihin, mutta muuttoliike maalta kaupunkiin oli nopea. Vielä vuonna 1950 enemmistö suomalaisista asui maalla, 20 vuotta myöhemmin suomalaisten enemmistö asui kaupungeissa.
Kaupunkien kasvaessa tarvittiin nopeasti uusia asuntoja, niitä rakennettiin lähiöihin. Suomeen luotiin 1960-luvulla niin sanottu aluerakentamisen malli, jossa kaupungit ja rakennusliikkeet tekivät sopimuksia lähiöiden rakentamisista.
Irene Roivaisen vuonna 1999 julkaiseman väitöskirjan ”Sokeripala metsän keskellä -lähiö sanomalehden konstruktiona” mukaan 1970-luvulla pääkaupunkiseudulla kolme neljäsosaa pääkaupunkiseudun uudisrakentamisesta tapahtui lähiöissä, muissa kaupungeissa lähes puolet.
Merkittävä osa kaupungistumisen ison aallon aikana rakennetuista kerrostaloista jäi ilman hissiä. Kustannuksista haluttiin tinkiä eikä lainsäädäntö pakottanut rakentamaan hissiä. Vasta 1990-luvulla lainsäädäntö muuttui ja nykyisin kerrostaloja ei rakenneta ilman hissejä.
Lisäksi Arava-määräykset jopa kielsivät hissien rakentamisen alle viisikerroksisiin Arava-lainoitettuihin kerrostaloihin invalidi- ja vanhustentaloja lukuun ottamatta vuodesta 1960 vuoteen 1982 asti.
Luku on pysäyttävä: noin puolet Suomen kerrostaloista on hissittömiä, hissittömiä kerrostaloja on yli 18 000 ja niissä on hissittömiä porrashuoneita noin 41 000. Näistä huomattava osa on 1960- ja 1970 -luvuilla rakennettuja kolmi- sekä nelikerroksisia kerrostaloja.
Sekä valtio että kaupungit ovat pyrkineet kannustamaan taloyhtiöitä asennuttamaan hissejä jälkikäteen.
Esimerkiksi Helsinki perusti kaupunginkanslian alaisuuteen hissiprojektin vuonna 2000. Taustalla oli ja on edelleen ymmärrys siitä, että jälkiasennushissit ovat merkittävä keino pidentää ihmisen mahdollisuuksia asua kotonaan myös vanhuusvuosina. On esitetty arvioita, että jälkiasennushissin avulla ikäihminen kykenee asumaan kotonaan seitsemästä kahdeksaan vuotta pidempään. Se tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin laitospaikka.
Ympäristöministeriön ja Kiinteistöliiton jäsenyhdistyksien viime vuonna aloittaman kaksivuotisen Ikä- ja muistiystävällinen taloyhtiö -hankkeen keräämien tietojen mukaan ikäihmisistä yli 40 prosenttia asuu kerrostalossa, mutta vain 55 prosentissa kerrostaloista on hissi. Ei siis ole ihme, että Ikä- ja muistiystävällinen taloyhtiö -hankkeen taloyhtiöille tekemän kyselyn perusteella asukkaat toivovat, että heidän taloyhtiöissään parannettaisiin esteettömyyttä asentamalla tai päivittämällä hissejä. Suurten ikäluokkien, 1940-luvun puolivälissä syntyneiden, vanheneminen on tuonut hissien jälkiasennukset ajankohtaisiksi monissa taloyhtiöissä.
Jo vuonna 2013 esiteltiin Esteetön Suomi 2017 -hanke, jonka tavoitteena oli nostaa jälkiasennushissien rakentamisen määrä Suomessa vaiheittain vähintään 500:een vuositasolla. Tähän tavoitteeseen ei olla kuitenkaan päästy, vuosittain maassamme jälkiasennetaan hissi 100-200 porrashuoneeseen.
Hissien jälkiasennusmäärät ovat pysyneet verrattain vähäisinä, vaikka hissi on rakennuksen esteettömyyden toteutumiselle tärkein asia, ja on arvioitu, että hissi voi pidentää iäkkäiden mahdollisuutta asua omassa kodissaan jopa seitsemällä-kahdeksalla vuodella.
Suomessa 91 000 yli 65-vuotiasta asuu hissittömässä kerrostalossa, ja yli 65-vuotiaiden suomalaisten määrä tulee kasvamaan lähes 20 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.